Joskus tuntuu, että polku on pyhä kertomus, ja sen kulkeminen jaloilla tehtävää rukousta. 

Onnellisia ne, jotka saavat voimansa sinusta,
ne, jotka kaipaavat pyhälle matkalle.
      Kun he kulkevat vedettömässä laaksossa,
      sinne puhkeaa virvoittava lähde,
      ja sade antaa heille siunauksensa.
Askel askeleelta heidän voimansa kasvaa,
ja he saapuvat Siioniin Jumalan eteen.
      Jumala, Herra Sebaot, kuule rukoukseni,
      älä ummista korviasi, Jaakobin Jumala!
Jumala, meidän kilpemme, katso voideltusi puoleen!
Autuas se, joka turvaa sinuun, Herra Sebaot!

Ps. 84: 6-10, 13

Paastonajan 4. sunnuntaina kirkoissamme tutkitaan psalmia 84. Se on muinainen pyhiinvaeltajan laulu, joka antaa mielikuvan siitä, millaista oli vaeltaa vuoristoisissa ja aavikkoisissa  Juudan ja Israelin maassa kohti Jerusalemia ja Jumalan temppeliä. Se on myös oivallinen Lapin erämaiden vaeltajan matkalaulu.

Myös tuntureitten ja kairojen kulkijalle on virkistävää löytää kaltio tai raikas puro. Tosin psalmin mainitsema vesisateen siunaus on ehkä tervetulleempi silloin, kun ollaan jo kämpän suojissa tai teltta on mukavasti pystyssä. Vaellusrippikoululaisten kanssa kulkiessa sadekuuro sai aikaan vipinää koko porukassa, kun oli nopeasti haettava sadeviitta hartioille ja sateensuoja rinkan päälle. Sitten olikin taas miellyttävää ja vilpoista kulkea raikkaassa sateessa. Keväisen maaston värit pääsevät oikeuksiinsa kevyessä sateessa, jota aurinko hiukan valaisee.

Onko onnellisempaa hetkeä, kun saa natustaa eväitään tauolla tai iltanuotiolla? Jeesus Kristus on elämän leipä, jonka varaan hengellisen matkan tekijä saa toivonsa panna. On oikeastaan hämmästyttävää kuinka paljon Raamatun eri kohdissa ollaan matkalla. Ehkä se muistuttaa siitä, että elämämme itsessäänkin täällä maan päällä on väliaikaista ja kuin matkantekoa. Autuas on se, jolle ajallinen elämä on kotimatkaa -rukouksen valaisemaa vaellusta Isän tykö.

Pastori Pentti Tepsa