Kuolemassa kohtaamme jotakin kiinni sinetöityä - parhaimmillaankin näemme vain heijastuksia eletystä elämästä.

2. Kun. 20: 1-7

Kuningas Hiskia sairastui ja oli kuolemaisillaan.
Silloin profeetta Jesaja, Amosin poika, tuli hänen luokseen ja sanoi:
"Näin sanoo Herra: 'Järjestä asiasi, sillä sinä et parane vaan kuolet!'"
Hiskia kääntyi seinään päin ja rukoili Herraa:
"Voi, Herra! Muista, miten vilpittömästi ja vakain sydämin olen
vaeltanut sinun tahtosi mukaan ja tehnyt sitä, mikä on hyvää sinun silmissäsi."
Ja hän itki katkerasti.
Jesaja ei vielä ollut lähtenyt palatsin keskimmäisestä pihasta,
kun hänelle tuli tämä Herran sana:
"Mene takaisin ja sano Hiskialle, kansani hallitsijalle:
Näin sanoo Herra, isäsi Daavidin Jumala:
'Minä olen kuullut rukouksesi, olen nähnyt kyyneleesi.
Minä parannan sinut. Kahden päivän päästä voit astua Herran temppeliin.
Minä lisään sinun elinpäiviisi vielä viisitoista vuotta.
Minä pelastan sinut ja tämän kaupungin Assyrian
kuninkaan käsistä, minä suojelen tätä kaupunkia
itseni ja palvelijani Daavidin tähden.
'"Sitten Jesaja sanoi: "Hakekaa viikunakakku."
Kakku haettiin, ja kun se asetettiin paiseen päälle, kuningas parani.
 

Viime sunnuntain teksteistä valitsin tuon koskettavan
kertomuksen kuningas Hiskian sairaudesta. Hiskia oli Juudan
kuninkaana 727-698 eKr. Sekä Kuningastenkirjat että Aikakirjat
arvioivat myönteisesti Hiskian kuninkuutta. Profeetoista Jesaja
oli Hiskian aikalainen, niinpä myös Jesajan kirjan 38. luku kertoo
Hiskian sairaudesta ja parantumisesta.

Miltä sinusta tuntuisi, jos sinulle kerrottaisiin, että kuolet pian?
Itse varmaan järkyttyisin, sitten ehkä tulisi kieltäminen: Ovatko
tulokset oikeat, onko se ihan varmaa? Nykyään moni kuoleva ei
välttämättä saa tarkkaa arviota tilanteestaan. Uudet hoidot luovat
vielä toivoa eikä ehkä lääkärin etiikankaan kannalta tunnu oikealta
sanoa suoraan: Valmistaudu kuolemaan! Kuitenkin tietoinen kuolemaan valmistautuminen voisi olla todella kaunista yhteistä aikaa.

Jotakin Hiskian luonteenlaadusta kertoo, että hän ottaa profeetan
huonot uutiset vastaan ilman epäilystä. Herraan luottava kuningas
aloittaa rukoustaistelun: Hiskia vetoaa Jumalaan ja itkee katkerasti.
Siinä on jotakin samaa taistelevan rukouksen henkeä, jota
uskonpuhdistajallamme Martti Lutherilla kerrotaan olleen Melanchtonin sairasvuoteen äärellä.

Jumala saattaa vastata rukouksiimme hyvinkin nopeasti.
Profeetta Jesaja ei ollut vielä ehtinyt ulos kuninkaan palatsista,
kun hän jo sai kehotuksen mennä takaisin kertomaan hyvät
uutiset. Hiskia sai lupauksen parantumisesta ja viidestätoista
tulevasta elinvuodesta. Jumala oli kuullut rukoukset ja nähnyt kyyneleet. Jesajan tehtäväksi jää vielä huolehtia näkyvästä toimenpiteestä: viikunakakku paiseen päällä sinetöi paranemisen.

Monien kristittyjen elämässä on usein kokemuksia siitä,
kuinka Jumala parantaa. On rukoiltu ja äkkiä lähes toivoton
tilanne muuttuu, hoidot tepsivät ja potilas paranee. Toisaalta
lähes yhtä tuttuja myös uskoville ovat tilanteet, joissa rukouksista
huolimatta parantumista ei ole tapahtunut. On jäänyt jäljelle vain
itkunsekainen kysymys: Eikö Jumala kuullut rukoustamme?
Tätä samaa kyselin saattaessamme veljenäni kirkkomaalle
vajaa kaksi vuotta sitten. Miksi Jumala sallii?

Taivaan Isä kyllä kuulee ja näkee. Jumalan rakkaus kuitenkin
näyttää kätkeytyvän hänen pelastussuunnitelmaansa. Näin myös
Hiskian tapauksessa. Kaupungin ja kuninkaan pelastaminen palveli
suurempaa suunnitelmaa Jumalan kansan hyväksi. Ajallisesta
näkökulmasta tuntuu joskus vaikealta ymmärtää Jumalaa, joka
kuitenkin toimii meidän iankaikkiseksi parhaaksemme, salatun viisautensa mukaan.

Lopuksi viikunakakun arvoituksesta: On hyvä muistaa,
että sairauksien maallinen jälkihoito ja kontrolli
hoidetaan hyvin, vaikka olisikin hengellinen varmuus
Herran huolenpidosta.

Pastori Pentti Tepsa