Retkelläni talviseen metsään tavoitin jäniksen jäljet. 

Minä en nähnyt sitä, mutta se oli epäilemättä nähnyt minut ja pötkinyt pakoon. Teeren ja hirven näin omin silmin, mutta pupu veijari oli nopeampi. Ei ihme, että kiirettä tarkoittaessamme puhumme "jäniksen selässä olemisesta". Hallitsevatko sinun arkipäivääsi kiireen jäljet?

Apostoli Paavali käyttää juoksukilpailuja esimerkkinä puhuessaan kristillisestä kilvoittelusta:

Tiedättehän, että vaikka juoksukilpailussa kaikki juoksevat, vain yksi saa palkinnon. Juoskaa siis niin, että voitatte sen! Jokainen kilpailija noudattaa lujaa itsekuria, juoksijat saavuttaakseen katoavan seppeleen, me saadaksemme katoamattoman. Minä en siis juokse päämäärättömästi enkä nyrkkeillessäni huido ilmaan. Kohdistan iskut omaan ruumiiseeni ja pakotan sen tottelemaan, jottei itseäni lopulta hylättäisi, minua, joka olen kutsunut muita kilpailuun.   (1. Kor. 9: 24-27)

Antiikin kreikkalaisen kulttuurin makuun päässeet ihmiset rakastivat urheilukilpailuja. Siksi Paavalikin puhuttelee korinttilaisia käyttämällä tätä tuttua vertauskuvaa. Nyt hän kuitenkin rakentaa vastakohdan. Stadionilla juostessa vain yksi voittaa palkinnon, mutta kristityt kilvoittelevat kaikki voittaaksensa. Itse asiassa Jeesuksessa Kristuksessa me olemme jo kaikki voittaneet katoamattoman palkinnon. Yhteys Kristukseen on meidän kilvoittelumme päämäärä.

Toinen Paavalin vertauskuva liittyy nyrkkeilyyn. Nytkin apostoli kääntää tutun mielikuvan vastakohdakseen. Iskujen kohdistaminen omaan ruumiiseen on tuttu raamatullinen tapa osoittaa katumusta ja tehdä parannusta nyrkillä omaan rintaan lyöden. Päivittäinen syntien anteeksi pyytäminen ja Jumalan armon vastaanottaminen Jeesuksessa Kristuksessa on todellista kilvoittelua, joka pitää meidät kiinni iankaikkisen elämän seppeleessä. Kysymys on Vapahtajan vastaanottamisesta.

Metsäreissullani näin paljon jälkiä, joista saatoin päätellä tapahtumien kulkua. Myös meidän jokainen arkipäivämme jättää jälkensä kohtaamiimme ihmisiin. Mistä ne jäljet kertovat? Parhaimmillaan ne voisivat kertoa rakastavan Jumalan läsnäolosta, näkymättömän maailman kosketuksesta.

                                    Pastori Pentti Tepsa