Luostarin puutarhasta löysin myös hellyyttävän ihanat kottikärryt. Kuhmuinen ja vuosien saatossa kulunut työväline oli yhä käytössä. Minulle se muistutti kahdesta asiasta: Kristilliseen rukoushiljaisuuteen on aina kuulunut jonkinlainen palvelustyö. Se voi luostarissa olla puutarhan laittoa, keittiössä työskentelyä tai vaikkapa kirjastonhoitoa.

Ihminen tarvitsee lepoa arjen kuluttavasta työtahdista. Siksihän hiljaisuutta haetaankin. Kun voimat sitten alkavat palata, voivat sopivat työtehtävät ympäristön ja lähimmäisten parhaaksi syventää rukoushiljaisuutta. Näin olen itse ainakin kokenut. Kunhan vain muistaa pitää huolen siitä, että touhuilusta ei tule tapa paeta hiljaisuutta.

Toinen asia, josta vanhat kottikärryt minua muistuttivat oli oma ikääntymiseni. Minunkin aikani täyttyy vääjäämättä. Luostarin puutarhan suojassa kärryvanhus kuitenkin oli vielä käytössä. Itse toivoisin, että kukaan vanhus ei joutuisi kokemaan itseään tarpeettomaksi tai hylätyksi. Raamatussa kehotetaan suhtautumaan kunnioittavasti ihmisen vanhenemiseen ja erityisesti neljäs käsky ( 2. Moos. 20:12 ) kehottaa meitä kunnioittaen huolehtimaan omista vanhemmistamme.

Vanhan testamentin Saarnaajan kirja kuvaa kauniisti ikääntymistä ja kuolemaa ( Saarn.12:5-7):

"Silloin myös pelätään mäkiä ja tie on täynnä kauhuja. Mantelipuu kukkii ja heinäsirkka ahmii vatsansa täyteen ja kapriksen nuput puhkeavat, mutta ihminen menee iäiseen majaansa ja valittajat kiertävät kujia. Muista Luojaasi nuoruudessasi, ennen kuin hopealanka katkeaa ja kultamalja särkyy, ennen kuin vesiastia rikkoutuu lähteellä ja ammennuspyörä putoaa särkyneenä kaivoon. Tomu palaa maahan, josta se on tullut. Henki palaa Jumalan luo, joka on sen antanut."

Ikäihmisen elämään kuuluu, että voimat eivät ole enää samat kuin nuorena. Tie ja mäki hengästyttävät. Mantelipuu on usein ymmärretty hiusten harmaantumisen ja vaalenemisen vertauskuvana -ovathan mantelinkukatkin valkoisia. Toisaalta alkukielellä hepreaksi mantelipuu ( shaked ) on valvomisen vertauskuva. Saarnaajan kirjan säkeet muodostavatkin siis oikeastaan vastakohta-asetelman: Mantelipuu muistuttaa valvomisesta ja ahkeroimisesta, heinäsirkka taas ruokahalusta ja kapris elämänvoimasta sekä seksuaalisuudesta. Riemukas elämän riento jatkuu, mutta vuotensa täytenä saanut ihminen jättää tuon kaiken ja vaeltaa ikuiseen kotiinsa. 

Pentti Tepsa