Rukousnurkka omassa huoneessa auttaa hiljentymään. Myös kynttilästä ikonin edessä sekä rukoushelmistä voi olla apua. Pienimuotoinen Raamatun sanan käyttö tuo hiljaisiin hetkiin Jumalan puheen hyvin läsnäolevana.

Tänään nousin kuudelta mennäkseni messuun luostarin basilikaan. Jumalanpalvelus oli kuitenkin siirretty juhlapäivän takia tuntia myöhemmäksi. Sain seurata auringon nousua luostarin puutarhassa. Tuttu penkki on pippuripuun alla. Hiukan huvituin ajatellessani pippuripuun mahdollisia vaikutuksia sielunelämääni -lisääntyykö kipakkuus ja pippurisuus. Vaistomaisesti siirryin nojailemaan isoa ja kuhmuraista oliivipuuta vasten -öljyä laineille.

Arvioin ison oliivipuun iäksi satoja ehkä tuhansia vuosia. Siinä on jo selvästi lahonneita ja kuivanneita osia ja sitä on tuettu kivimuurauksella, mutta edelleen elinvoimaiset latvaoksat tuottavat runsaasti oliiveja. Tähän Pyhän maan jaloon kasviin on moni Jerusalemin kävijä varmaan nojannut - juutalainen, roomalainen sotilas, arabi ja ristiretkeläinen. Olisiko Jeesus Nasaretilainen koskettanut tätä puuta? Puu tuntuu sitovan yhteen historiaa ja ihmiskohtaloita.

Silloin kun oma rukouselämä ei suju on hyvä muistaa menneitä kilvoittelijoita ja tälläkin hetkellä rukoilevaa kristikuntaa. Helposti huomaan käpertyväni vain oman yksityisen uskoni ympärille. On hyvä, että rukoushiljaisuudessa on myös omaa salattua ja vaiettua intiimiyttä, mutta toisaalta rukous kutsuu meitä yhteyteen. Tänään huomasin ihmetteleväni kristikunnan keskeisimmän rukouksen muotoa: Isä meidän -rukous on monikossa. "--Anna meille." Tätä rukousta rukoillessani muistan samalla muitakin ja tiedän, että minun puolestani rukoillaan. Kirkon yhteinen usko kantaa silloin, kun itse olen heikko.

Pentti Tepsa